Päivä 24. lokakuuta 2026 sellaisena kuin historiankirjat sen kertovat 24. lokakuuta 2036.

Lokakuussa 2026 Ukrainan sodan paine kääntyi toiseen suuntaan. Kuun ensimmäisellä puoliskolla Yhdysvallat lievensi venäläiseen dieseliin kohdistuvia pakotteitaan huhtikuuhun 2027 asti ja jätti soveltamatta uuden Venäjä-pakotelain keskeiset toimet, muun muassa jopa 100 prosentin tullit venäläisen öljyn ja kaasun ostajille, ja presidentti Trump sanoi: ”Mielestäni Ukrainan on aika saada uusi presidentti.”^1,2,3,4,5,6 Hänen 11. lokakuuta julistamansa ”energiatulitauko” ei pysäyttänyt Venäjän iskuja Ukrainan energialaitoksiin.^7,8

Kun Yhdysvaltain erityislähettiläs Steve Witkoff oli tavannut Vladimir Putinin 21. lokakuuta, Kreml ilmoitti Venäjän olevan valmis jatkamaan kolmikantaneuvotteluja Yhdysvaltain ja Ukrainan kanssa marraskuussa; presidentti Zelenskyi tuki tätä.^9,10,11,12 Muutamassa tunnissa venäläiset ohjukset ja droonit iskivät Kiovaan ja muille alueille ja tappoivat Ukrainan viranomaisten mukaan ainakin neljä ihmistä.^10,13,14,15 uusiLokakuun 23. päivänä Valkoinen talo ilmoitti tulitauosta, joka koski ainoastaan Venäjän miehittämää Oleškyn kaupunkia, jotta apua päästäisiin viemään sisään ja siviilit pääsisivät pois.^16,17

Moskova teki johtopäätöksen, joka muovasi koko loppuvuosikymmenen: jatka taistelua, niin myönnytykset tulevat.

Gazassa astui voimaan tulitauko 10. lokakuuta 2025.^1,3 Hamasin hallitseman Gazan terveysministeriön mukaan sen jälkeen oli 20. lokakuuta 2026 mennessä silti kuollut yli 1 500 palestiinalaista.^4,5,6 Saman ministeriön mukaan Hamasin 7. lokakuuta 2023 tekemän iskun jälkeen kuolleita oli lokakuun 2026 alussa yli 74 000.^2,3 uusiLokakuun 23. päivänä, kun asemiehet olivat tappaneet kaksi israelilaissotilasta Hebronin lähellä, pääministeri Benjamin Netanjahu määräsi armeijan valmistautumaan miehitetyn Länsirannan täydelliseen sulkemiseen ja uhkasi laajalla hyökkäyksellä alueelle.^7,8

Jälleenrakennus ei koskaan alkanut, koska kukaan ei halunnut maksaa siitä, mikä saatettaisiin tuhota uudelleen. Kokonainen sukupolvi lapsia kasvoi raunioiden keskellä ilman koulunkäyntiä, ja ilman poliittista ratkaisua radikalisoituminen kasvoi molemmin puolin.

Lokakuun 9. päivänä 2026, tunteja sen jälkeen kun Kansainvälisen rikostuomioistuimen entinen tuomari Navi Pillay oli saanut Nobelin rauhanpalkinnon, Trumpin hallinto asetti pakotteita itse tuomioistuimelle. Ulkoministeri Marco Rubio julisti: ”Joko ICC lopettaa uhkailunsa tai me lopetamme ICC:n.”^1,2,4 Tuomioistuin kutsui tätä hyökkäykseksi oikeusvaltiota vastaan. Monia liiketoimia koski aluksi kuuden kuukauden siirtymäaika.^1,2,3,5 Lokakuun 22. päivänä Euroopan parlamentti myönsi Saharov-palkintonsa tuomioistuimelle ja sen henkilöstölle.^10,11,12

Vuoden 2036 historiankirjoissa tuomio on ankara: palkinnot eivät suojelleet tuomioistuinta. Trump oli jo 22. syyskuuta 2026 YK:n yleiskokouksessa kehottanut jäsenvaltioita ”eroamaan tästä roistoinstituutiosta välittömästi”.^6,7 Seuraavana päivänä Nauru ilmoitti YK:lle eroavansa tuomioistuimesta vuoden kuluttua.^8,9 Kun siirtymäaika päättyi huhtikuussa 2027, pankit ja toimittajat vetäytyivät, ja tuomioistuin halvaantui suurelta osin.

Samalla katosi viimeinen paikka, jossa johtajat voitiin saattaa vastuuseen sotarikoksista. Mitä se merkitsi, näkyy Sudanissa (§ 4.1).

Yhdysvaltain ja Israelin 28. helmikuuta 2026 Iraniin tekemien iskujen jälkeen Iran sulki Hormuzinsalmen; 13. huhtikuuta alkaen Yhdysvallat saartoi Iranin satamat.^1,2,3,4 Heinäkuussa, kauppa-aluksiin tehtyjen iskujen jälkeen, Trump julisti väliaikaisen tulitauon päättyneeksi.^5,6 Lokakuun 20. päivänä Iranin turvallisuuspäällikkö sanoi Iranin valtiollisen television mukaan, ettei rikastettua uraania viedä maasta, ja torjui neuvottelut Yhdysvaltain kanssa, kunnes Iranin ehdot täyttyvät.^7,8 Seuraavana päivänä Yhdysvallat asetti pakotteita yrityksille, jotka sen mukaan auttoivat Iranin öljytankkereiden ”varjolaivastoa”. Lokakuun 23. päivänä Brent-raakaöljyn hinta päätyi lähes 117 dollariin tynnyriltä, korkeimmilleen kuukausiin.^9,10,11,12

Hallitukset tukivat fossiilisia polttoaineita estääkseen levottomuuksia ja lykkäsivät energiasiirtymää vuodesta toiseen (§ 5.1).

IMF ennusti 13. lokakuuta 2026, että maailmantalous kasvaa vuonna 2026 3,1 prosenttia ja maailmanlaajuinen inflaatio on 4,7 prosenttia. Ennuste perustui oletukseen, että öljy- ja kaasukuljetukset Hormuzinsalmen kautta jatkuisivat maaliskuuhun 2027 mennessä.^1,2 Ne eivät jatkuneet, ja inflaatio pysyi korkeana.

IMF totesi myös, että vain 32 taloutta vastasi 95 prosentista maailman talouskasvusta, kun huhtikuussa niitä oli ollut 54. Se varoitti tekoälyyn liittyvästä osakemarkkinoiden korjausliikkeestä, valtionlainojen nousevista koroista ja suuresta julkisesta velasta.^1,2 IMF:n mukaan pienituloiset maat käyttivät 14 prosenttia valtion tuloistaan velanmaksuun, kun vuosikymmen aiemmin osuus oli 6 prosenttia.^3,4 Varoitukset toteutuivat: markkinoiden korjausliike iski eläkkeisiin ja säästöihin, eivätkä velkaantuneet hallitukset pystyneet auttamaan.

RSF-miliisi valtasi 26. lokakuuta 2025 pitkän piirityksen jälkeen sudanilaisen El Fasherin kaupungin; muutamaa päivää myöhemmin kansainvälinen nälänhädän luokitusjärjestelmä IPC vahvisti siellä ja Kadugliissa nälänhädän.^1,2,3,4,5 Lokakuun 12. päivänä 2026 IPC varoitti nälänhädän kasvavasta riskistä Darfurissa ja Kordofanissa sodan, pakolaisuuden ja kuivuuden vuoksi.^6,7 Lokakuun 19. päivänä drooni-isku Abyein torille, Sudanin ja Etelä-Sudanin kiistämällä alueella, tappoi paikallisten viranomaisten mukaan ainakin 153 ihmistä; viranomaiset syyttivät Sudanin armeijaa.^8,9 Lokakuun 21. päivänä Genevessä kokoontuneet 22 maata kehottivat ulkopuolisia valtoja lopettamaan droonien, taistelijoiden ja rahan toimittamisen Sudanin sotiville osapuolille, mutta tulitauosta ei sovittu.^10,11

Koska Kansainvälistä rikostuomioistuinta kuristettiin samaan aikaan (§ 2.1), ketään ei asetettu syytteeseen kokonaisten kaupunkien näännyttämisestä nälkään. Vuoden 2036 historiankirjat kutsuvat Sudania kriisiksi, jota maailma katsoi ja jonka se antoi tapahtua.

YK:n ruokaohjelma arvioi, että 318 miljoonaa ihmistä kärsisi vuonna 2026 kriisitason tai sitä pahemmasta nälästä, ja sanoi pystyvänsä rahoitusleikkausten vuoksi auttamaan vain noin kolmasosaa heistä. Yhdysvallat, suurin rahoittaja, ja muut leikkasivat apuaan.^1,2,3

Mitä se tarkoitti, kävi selväksi Gazassa (§ 1.2). Lokakuun 19. päivänä 2026 WFP ilmoitti leikkaavansa rahoituksen puutteen vuoksi siellä jakamaansa ruoka-apua noin kolmanneksella, jolloin 500 000 ihmistä jäi ilman kuukausittaista tukea.^7,8,9

Rikkaat maat siirsivät yhä enemmän rahaa puolustukseen ja energiaan (§ 1.1, § 3.1), ja ne, jotka jäivät ilman apua, lähtivät liikkeelle. Lokakuun alussa 2026 Jemeniin matkalla ollut ylilastattu siirtolaisvene kaatui Djiboutin edustalla; ainakin 139 ihmistä kuoli, heistä 15 lapsia, YK:n siirtolaisjärjestön IOM:n mukaan.^4,5,6

Toukokuussa 2026 Maailman terveysjärjestö WHO julisti Bundibugyo-kannan aiheuttaman Itä-Kongon ebolaepidemian maailmanlaajuiseksi terveyshätätilaksi. Tähän kantaan ei ole hyväksyttyä rokotetta eikä hoitoa.^1,2,3 Yhdysvaltain terveysviraston CDC:n mukaan Kongossa oli 21. lokakuuta mennessä todettu yli 9 700 vahvistettua tartuntaa ja yli 4 600 kuolemaa: toiseksi suurin koskaan kirjattu ebolaepidemia.^4,5,6,21 Virus levisi myös Keniaan ja aiemmin Ugandaan. Lokakuun 20. päivänä Nigeriasta tuli WHO:n mukaan viides maa, jossa virus havaittiin, ja kaksi päivää myöhemmin WHO kutsui epidemiaa alueelliseksi huolenaiheeksi.^{4,12,13,14,15,18,19,20}

Uganda sulki rajansa Kongoon toukokuussa, ja Yhdysvallat päästi Kongosta tulevia matkustajia maahan vasta, kun he olivat olleet 21 päivää Kongon ulkopuolella, vaikka WHO kehotti olemaan sulkematta rajoja.^{1,4,7,8,10,11} WHO raportoi vakavista rahoitusvajeista, ja lokakuussa Afrikan unionin terveysvirasto Africa CDC kertoi, että yli 700 miljoonan dollarin torjuntavaroista Kongossa ei pystytty tekemään tiliä.^7,9,16,17

Valitessaan rajojen sulkemisen ja torjuntatyön rahoittamisen välillä maailma valitsi enimmäkseen ensimmäisen. Virus kiersi Afrikassa pitkälle vuoteen 2027, ja kun seuraava epidemia tuli, rokotteita ja hätärahoitusta puuttui jälleen.

Turkin Antalyassa 9.–20. marraskuuta 2026 pidettävän COP31-ilmastokokouksen oli määrä keskittyä ilmastotavoitteiden muuttamiseen teoiksi.^1,2 Lokakuussa Maailman ilmatieteen järjestö ja Copernicus-ilmastopalvelu raportoivat nopeasti voimistuvasta El Niñosta; WMO varoitti ennennäkemättömistä Tyynenmeren lämpötiloista, jopa 3,8 astetta keskimääräistä korkeammista. Lokakuun 21. päivänä YK varoitti, että noin 50 miljoonaa ihmistä voi kärsiä entistä enemmän nälästä, ja vapautti 50 miljoonaa dollaria hätävaroja.^{3,4,8,9,10,11} Samana päivänä YK:n ympäristöohjelma laski, että maailma oli nykyisillä sitoumuksilla matkalla kohti 2,6 asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä ja nykyisellä politiikalla kohti 2,8 astetta: tilanne oli huonompi kuin vuotta aiemmin, osin siksi, että Yhdysvallat oli eronnut Pariisin sopimuksesta.^5,6,7

Koska kokous pidettiin keskellä polttoainekriisiä (§ 3.1), lyhyen aikavälin huolet voittivat ja tavoitteet jäivät paperille. Noin vuonna 2030 lämpeneminen ylitti pysyvästi 1,5 astetta, ja rannikkovaltiot Bangladeshista Egyptiin alkoivat kiistellä siitä, kuka maksaa suojautumisen merta vastaan.