Päivä 22. lokakuuta 2026 sellaisena kuin historiankirjat sen kertovat 22. lokakuuta 2036.

Lokakuussa 2026 Ukrainan sota näytti hetken liikahtavan. Kuun alkupuoliskolla Yhdysvallat lievensi venäläiseen dieseliin kohdistuvia pakotteitaan huhtikuuhun 2027 asti ja luopui sen jälkeen Venäjää koskevan uuden pakotelain keskeisistä toimista, muun muassa jopa 100 prosentin tulleista venäläisen öljyn ja kaasun suurille ostajille.^1,2,3,4 Presidentti Trump sanoi myös: ”Mielestäni Ukrainan on aika saada uusi presidentti.”^5,6

Historioitsijat pitävät noita viikkoja hetkenä, jolloin paineen suunta kääntyi. Periksi ei joutunut antamaan hyökkääjä vaan maa, jonka kimppuun oli hyökätty. Trumpin 11. lokakuuta ilmoittama ”energiatulitauko” ei lopettanut Venäjän iskuja Ukrainan energialaitoksiin.^7,8

uusiYhdysvaltain erityislähettiläs Steve Witkoffin ja Vladimir Putinin 21. lokakuuta käymien neuvottelujen jälkeen Kreml ilmoitti Venäjän olevan valmis jatkamaan kolmikantaneuvotteluja Yhdysvaltain ja Ukrainan kanssa 10. marraskuuta jälkeen. Presidentti Zelenskyi sanoi Ukrainan kannattavan tätä.^9,10,11,12 uusiMuutamassa tunnissa venäläiset ohjukset ja droonit iskivät Kiovaan, ja kaupungin pormestarin mukaan 15 ihmistä haavoittui.^10,12

Noista viikoista Moskova oppi läksyn, joka määritti koko loppuvuosikymmenen: jatka taistelua, niin myönnytykset tulevat.

Gazassa astui voimaan tulitauko 10. lokakuuta 2025.^1,3 Hamasin hallitseman Gazan terveysministeriön mukaan sen jälkeen oli 20. lokakuuta 2026 mennessä silti kuollut yli 1 500 palestiinalaista.^4,5,6 Saman ministeriön mukaan Hamasin 7. lokakuuta 2023 tekemän iskun jälkeen kuolleita oli lokakuun 2026 alussa yli 74 000.^2,3

Tulitauko ei koskaan ollut muuta kuin tulitauko paperilla. Jälleenrakennus ei koskaan päässyt käyntiin, koska kukaan ei halunnut maksaa siitä, mikä voitaisiin tuhota jo seuraavana päivänä. Lasten sukupolvi kasvoi raunioiden keskellä ilman koulunkäyntiä ja ilman tulevaisuudennäkymiä. Ilman poliittista ratkaisua radikalisoituminen voimistui molemmin puolin.

Eteläafrikkalaiselle juristille Navi Pillaylle, Kansainvälisen rikostuomioistuimen entiselle tuomarille, myönnettiin 9. lokakuuta 2026 Nobelin rauhanpalkinto. Muutamaa tuntia myöhemmin Trumpin hallinto asetti pakotteita itse tuomioistuimelle. Ulkoministeri Marco Rubio julisti: ”Joko ICC lopettaa uhkailunsa, tai me lopetamme ICC:n.”^1,2,4 Tuomioistuin kutsui pakotteita hyökkäykseksi oikeusvaltiota ja koko kansainvälisen oikeusjärjestyksen perustaa vastaan ja kirjoitti: ”Historia arvioi tämän hetken.”^1,3

Vuoden 2036 historiankirjoissa tuomio on ankara. Monille tuomioistuimen kanssa tehtäville liiketoimille myönnettiin aluksi kuuden kuukauden siirtymäaika.^1,2,5 Kun se päättyi huhtikuussa 2027, pankit, vakuutusyhtiöt ja ohjelmistotoimittajat vetäytyivät. Tuomioistuin halvaantui suurelta osin, ja kourallinen jäsenmaita erosi. Trump oli vaatinut juuri sitä jo YK:n yleiskokouksessa 22. syyskuuta 2026: ”Kehotan kaikkia ICC:n jäsenvaltioita eroamaan virallisesti tästä roistoinstituutiosta välittömästi.”^6,7 Päivää myöhemmin Tyynenmeren saarivaltio Nauru ilmoitti YK:lle eroavansa tuomioistuimesta; ero tulee voimaan vuoden kuluttua.^8,9

Samalla katosi viimeinen paikka, jossa johtajat voitiin saattaa vastuuseen sotarikoksista. Mitä se merkitsi, näkyy Sudanissa (§ 4.1).

Kun Yhdysvallat ja Israel olivat iskeneet Iraniin 28. helmikuuta 2026, Iran sulki Hormuzinsalmen; Yhdysvallat saartoi Iranin satamat 13. huhtikuuta alkaen.^1,2,3,4 Iranin hyökättyä kauppa-aluksiin ja Yhdysvaltain tehtyä vastaiskuja Trump julisti 8. heinäkuuta väliaikaisen tulitauon päättyneeksi.^5,6 Iranin valtiollisen television mukaan Iranin turvallisuuspäällikkö sanoi 20. lokakuuta Pakistanin armeijan komentajalle, ettei rikastettua uraania viedä maasta ja ettei Yhdysvaltain kanssa neuvotella ennen kuin Iranin ehdot täyttyvät.^7,8 uusiSeuraavana päivänä Yhdysvallat asetti pakotteita asianajotoimistolle, laivanhoitoyhtiölle ja laivanvälittäjille, joiden se sanoi auttaneen Iranin öljysäiliöalusten ”varjolaivastoa”. Siihen mennessä Brent-raakaöljyn hinta oli noussut lähes 112 dollariin barrelilta, korkeimmalle tasolle viiteen kuukauteen.^9,10,11,12

Polttoaineen hinnoista tuli jopa yksi tekijä Ukrainan sodassa (§ 1.1). Näin vuoden 2026 polttoainekriisi iski yhtä aikaa sotaan, talouteen, nälkään ja ilmastoon. Hallitukset tukivat fossiilisia polttoaineita levottomuuksien ehkäisemiseksi, ja energiasiirtymän investointeja lykättiin vuodesta toiseen (§ 5.1).

IMF ennusti 13. lokakuuta 2026, että maailmantalous kasvaa vuonna 2026 3,1 prosenttia ja maailmanlaajuinen inflaatio on 4,7 prosenttia. Ennuste perustui oletukseen, että öljy- ja kaasukuljetukset Hormuzinsalmen kautta jatkuisivat maaliskuuhun 2027 mennessä.^1,2 Ne eivät jatkuneet, ja inflaatio pysyi korkeana.

IMF totesi myös, että vain 32 taloutta vastasi 95 prosentista maailman kasvusta, kun huhtikuussa niitä oli ollut 54. Se varoitti tekoälyyn liittyvästä osakemarkkinoiden korjausliikkeestä, valtionlainojen nousevista koroista ja suuresta julkisesta velasta.^1,2 IMF:n mukaan pienituloiset maat käyttivät 14 prosenttia valtion tuloistaan velanhoitoon, kun vuosikymmen aiemmin osuus oli 6 prosenttia.^3,4 Varoitukset toteutuivat. Markkinoiden korjausliike iski eläkerahastoihin ja säästäjiin, eivätkä raskaasti velkaantuneet valtiot pystyneet tulemaan apuun. Kuilusta niiden harvojen maiden, jotka pääsivät osallisiksi voitoista, ja kaikkien muiden välillä tuli vuosikymmenen taloudellinen tarina.

RSF-puolisotilasjoukot valtasivat sudanilaisen El Fasherin kaupungin 26. lokakuuta 2025 noin kahdeksantoista kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen.^1,2,3 Kansainvälinen nälkäluokitusjärjestelmä IPC vahvisti marraskuun 2025 alussa virallisesti nälänhädän El Fasherissa ja Kaduglissa.^4,5 IPC varoitti 12. lokakuuta 2026 nälänhädän kasvavasta riskistä Darfurissa ja Kordofanissa sodan, pakolaisuuden ja kuivuuden vuoksi.^6,7 Paikallisten viranomaisten mukaan drooni-isku torille Abyeissa, Sudanin ja Etelä-Sudanin kiistämällä alueella, tappoi 19. lokakuuta ainakin 153 ihmistä. He syyttivät Sudanin armeijaa; sudanilainen upseeri kertoi AP:lle, että armeijan kohteena olivat RSF:n polttoaineen säiliöautot.^8,9 uusiGenevessä kokoontui 21. lokakuuta YK:n ja Sveitsin johdolla 22 maata ja useita kansainvälisiä järjestöjä sovittamaan yhteen rauhanpyrkimyksiä. Sudanin armeijan johtama hallitus ja RSF eivät osallistuneet. Kokous totesi, ettei sotilaallista ratkaisua ole, ja kehotti ulkopuolisia valtoja lopettamaan droonien, taistelijoiden ja rahan toimittamisen, mutta tulitauosta ei sovittu.^10,11

Sen jälkeen nälkä levisi Kordofanin alueelle, ja maa hajosi käytännössä kilpailevien armeijoiden hallitsemiksi alueiksi. Koska Kansainvälistä rikostuomioistuinta kuristettiin samaan aikaan (§ 2.1), kukaan ei joutunut oikeuteen kokonaisten kaupunkien näännyttämisestä nälkään. Vuoden 2036 historiankirjat kutsuvat Sudania kriisiksi, jota maailma katseli ja jonka se antoi tapahtua.

YK:n ruokaohjelma WFP arvioi, että vuonna 2026 kriisitason nälkää tai sitä pahempaa kärsisi 318 miljoonaa ihmistä, yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2019. Rahoitusleikkausten vuoksi se kertoi pystyvänsä auttamaan heistä vain noin kolmannesta. Suurin avunantaja Yhdysvallat leikkasi ulkomaanapuaan, ja myös muut avunantajamaat tekivät leikkauksia.^1,2,3

Mitä se merkitsi, kävi selväksi Gazassa (§ 1.2). YK:n ruokaohjelma ilmoitti 19. lokakuuta 2026 leikkaavansa rahoituksen puutteen vuoksi siellä ruoka-apua noin kolmanneksella: 500 000 ihmistä menettää kuukausittaisen tukensa, ja ruokapaketit puolitetaan.^7,8,9

Seuraavina vuosina rikkaat maat siirsivät entistä enemmän rahaa puolustukseen ja energiaan (§ 1.1, § 3.1). Ne, jotka jäivät ilman apua, lähtivät liikkeelle. Jemeniin matkalla ollut ylikuormattu siirtolaisvene kaatui Djiboutin rannikolla yöllä 8.–9. lokakuuta 2026. YK:n siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan ainakin 139 ihmistä kuoli, heistä 15 lapsia.^4,5,6 Jälkikäteen katsottuna se ei ollut yksittäinen tapaus vaan enne. Keskustelu muuttoliikkeestä koveni, ja syihin puuttumiselle jäi entistäkin vähemmän poliittista tilaa.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti toukokuussa 2026 Itä-Kongon ebolan taudinpurkauksen kansainväliseksi kansanterveydelliseksi hätätilanteeksi.^1,2 Kyseessä oli viruksen Bundibugyo-kanta, johon ei ole hyväksyttyä rokotetta eikä hoitoa.^1,3 Kongossa oli hallituksen lukujen mukaan 20. lokakuuta mennessä todettu yli 9 500 vahvistettua tartuntaa ja yli 4 600 kuolemaa.^4,5 Se oli toiseksi suurin tunnettu ebolan taudinpurkaus.^4,6 Tartuntoja vahvistettiin myös Ugandassa ja Keniassa.^4,7,8 Uganda julisti taudinpurkauksensa päättyneeksi elokuun lopulla.^4,13 Nigeria vahvisti ensimmäisen tapauksensa 20. lokakuuta; WHO:n mukaan se oli viides maa, jossa virus todettiin tämän taudinpurkauksen aikana.^12,13

Uganda sulki rajansa Kongon kanssa toukokuussa.^8,11 Yhdysvallat päästi Kongossa oleskelleet matkustajat maahan vasta, kun he olivat olleet 21 päivää maan ulkopuolella.^4,10 WHO oli neuvonut olemaan sulkematta rajoja ja raportoi torjuntatyön vakavista rahoitusvajeista.^1,7,8,9

Historioitsijat pitävät taudinpurkausta koetuksena: sulkevatko maat rajansa vai auttavatko ne maksamaan torjuntatyön? Maailma valitsi enimmäkseen ensimmäisen. Virus kiersi Itä-Afrikassa pitkälle vuoteen 2027, ja kun seuraava epidemia tuli, rokotteita ja hätävaroja puuttui jälleen.

COP31-ilmastokokous oli määrä pitää 9.–20. marraskuuta 2026 Antalyassa Turkin isännöimänä. Edellisen, Brasilian Belémissä pidetyn kokouksen jälkeen sen piti keskittyä toimeenpanoon eli ilmastotavoitteiden panemiseen käytäntöön.^1,2 Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja Copernicus-ilmastopalvelu raportoivat lokakuun alussa nopeasti voimistuvasta El Niñosta ja ennätyksellisistä merilämpötiloista Tyynellämerellä.^3,4 uusiWMO varoitti 21. lokakuuta, että trooppisen Tyynenmeren merilämpötilat voisivat nousta marras–tammikuussa ennennäkemättömät 3,8 astetta keskimääräistä korkeammiksi.^8,9 YK:n ympäristöohjelma laski 21. lokakuuta, että maailma oli matkalla kohti 2,6 asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä, jos maat pitäisivät ilmastosuunnitelmansa, ja kohti 2,8 astetta nykyisellä politiikalla. Se oli noin 0,1 astetta huonompi tulos kuin vuotta aiemmin, osin siksi, että Yhdysvallat oli eronnut Pariisin sopimuksesta.^5,6,7

Voimakas El Niño teki seuraavasta vuodesta erityisen kuuman. Kokous pidettiin keskellä polttoainekriisiä (§ 3.1), ja lyhyen aikavälin huolet voittivat. Maat pitivät tavoitteensa paperilla, mutta toimeenpano lipsui. Noin vuonna 2030 lämpeneminen ylitti pysyvästi 1,5 astetta. 2030-luvulla keskustelu rannikkovaltioissa Bangladeshista Egyptiin siirtyi siitä, miten se estetään, siihen, mitä suojautuminen merta vastaan maksaisi ja kuka sen maksaisi.